  |
ESITTELY About Us |
| | KOIRAMME Our Dogs |
| | KASVATIT Bred by us |
| | PENNUT Puppies |
| | UUTISET News |
| | ROTUINFO Breed Info |
| | KUVIA Photos |
| | LINKIT Links |
| | ETUSIVU Front Page |
ROTULINKKEJÄ: Suomen Welsh Corgi Seura ry Cardi Can ry CWCA CWCCA Cardi Commentary International Rotumääritelmä pdf-tiedosto Breed - All About It Cardigan Welsh Corgi You Tube -video TERVEYSTIETOA: Kondrodystrofiasta Albert-glennin sivut *UUSI* |
 Welsh corgi cardigan on keskikokoinen, säkäkorkeuteensa (n. 30 cm) näden vahva ja voimakas koira. Historia maatalon karjakoirana ja jokapaikan höylänä edellytti siltä sekä henkistä että fyysistä kestävyyttä, älykkyyttä ja oma-aloitteisuutta. Näiden ominaisuuksien tulisi olla nykypäivänkin cardilla voimissaan.  Cardigan
on hyvin uskollinen
omalle perheelleen. Vieraista se ei
tervehtimisrituaalien jälkeen
välttämättä
välitä - tai välittää, jos
se hyötyy tilanteesta jotenkin
itse. Tämän persoonallisen rodun ego on
korkealla ja se vaatiikin johdonmukaisen kotikasvatuksen.
Siitä
suloisesta pentupallerosta kasvaa vuodessa tomera
murkkuikäinen,
jolle jo kasvuvaiheessa tulee olla selvät rajat ja paljon
rakkautta. Tuohon
kauteen kannattaa panostaa. Cardigan antaa sen kyllä takaisin
korkojen kanssa - joko hyvässä tai pahassa. Ensimmäisen
vuoden aikana
luodaan todella paljon pohjaa myöhemmälle
yhteiselämälle. Liikunnallisena rotuna cardigan pitää toiminnasta, jossa se saa käyttää kroppaansa ja älyään. Toiset ovat löytäneet tiensä järjestäytyneen koiraharrastuksen pariin (tottelevaisuuskokeet, agility, pelastuskoiratoiminta) ja toiset tyytyvät puuhailemaan arjen askareissa. Cardille on aivan sama ollaanko sitä treenikentällä vai perheen kanssa sienimetsällä, kunhan ollaan ja tehdään asioita. Cardigan tarvitsee työtä, piste! Kaksinkertainen karvapeite vaihtuu noin pari kertaa vuodessa. Rodunharrastajat sanovatkin leikillään, että ensimmäinen alkaa keväällä ja loppuu syksyyn ja toinen alkaa syksyllä ja loppuu kevääseen. Noh, ehkei nyt ihan näin, mutta karvanlähtöaikoina kampa ja karsta ovat hyödyllisiä jos ei itse halua kulkea karvaisissa verkkareissa. Jos haluat karvaamattoman koiran - älä laita corgia. Cardiganit ovat yleensä melko pitkäikäisiä ja välttyneet (ainakin vielä toistaiseksi) vakavasti henkeä uhkaavilta perinnöllisiltä sairauksilta. Muutama sairaus tulee kuitenkin ehdottomasti nostaa tapetille. Kondrodystrofinen rakenne (lyhytraajaisuus) altistaa selän välilevyjen muutoksille ja nämä voivat aiheuttaa selkäongelmia - tai olla aiheuttamatta. Jokainen kalkkeutunut välilevy ei välttämättä oireile koskaan vaikka niitä olisi paljonkin tai sitten sen ainokaisen kalkkeuman viereinen väli pettää. Tämä selkäasia puhuttaa rodunharrastajia paljon - toisia avoimesti, toisia vain eläinlääkärissä suljetuin ovin. Itse kuulun tuohon ensiksi mainittuun joukkoon. Yhdyn täysin kynologi J.A.U. Yrjölän sanoihin "täydellisiä koiria on vain valehtelijoilla".  Lyhytraajaisuus
tuo
mukanaan myös toisen aika ajankohtaisen terveysasian,
eturaajojen kasvuhäiriöt. Lyhytraajaisuus on jo
sinällään nk. kasvuhäiriö,
jossa kyynär- ja värttinäluu kasvavat hiven
eri tahtia. Tämä muodostaa rotutyypilliset eturaajat,
jotka mukailevat koiran rintakehää (kts. kuva).
Normaali kasvu
voi kuitenkin häiriintyä tapaturman tai liian nopean
kasvun vuoksi ja aiheuttaa kipuja. Aika usein röntgenkuvissa
todetaan inkongruenssia, eli kyynärniveltä
muodostavien luiden huonoa yhteensopivuutta, "porrastumaa".
Lievemmissä tapauksissa selvitään levolla ja
kipulääkkeillä, vaikeammissa tapauksissa
voidaan joutua turvautumaan leikkaushoitoon.
Selvittämättä on, onko pentuontumisilla
yhteyttä myöhemmällä
iällä diagnosoituihin kyynärnivelmuutoksiin,
mutta omat kokemukseni ovat ainakin tätä teoriaa
puoltavia. Muita mainitsemisenarvoisia asioita ovat lonkkanivelen kasvuhäiriöt ja silmäsairaudet. Silmäsairauksia (mm. kaihi ja verkkokalvon rappeuma PRA) vastustetaan säännöllisillä silmätarkastuksilla. PRA:n osalta on lisäksi kehitetty geenitesti, jolla voidaan määrittää tarkoin sairautta perimässään kantavat. Lonkkanivelten tutkimustulokset eivät ole mairittelevia ja koko rodun keskiarvotulos onkin Suomessa jotain lievän kasvuhäiriön (C) ja keskivaikean dysplasian (D) väliltä. Huojentavaa kuitenkin on se, että aika harva D-lonkkainenkaan elämänsä aikana oirehtii lonkkiaan ainakaan merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö tätä asiaa tulisi ottaa vakavasti. Jalostukselliset keinot ovat kuitenkin niin monimutkaisia, että siihen ei kyetä yhdessä, kahdessa tai kolmessa koirasukupolvessa ilman, että rotu populaatiotasolla kärsii. Jalostukseen kun on käytettävä niitä muitakin kuin muutamia A-lonkkaisia. Tutkiminen toki maksaa, mutta antaa arvokasta tietoa. Tämä tieto on kuitenkin vielä tällä hetkellä (kuvaamattomuus on edelleen valitettavan yleistä) tärkeämpää kuin koirien rajaaminen jalostuksesta lonkkiensa saaman kirjaimen vuoksi. Jos vielä olet kiinnostunut tästä pienestä-SUURESTA älyn aidosta jättiläisestä, suosittelen, että tutustut sivun laidassa oleviin linkkeihin ja vaikkapa vielä alla listattuihin kirjoittamiini artikkeleihin. Jos vieläkin olet sitä mieltä, että kiinnostaa, tervetuloa tutustumaan rotuun tosielämässäkin. Pattijoella 9.4.2009 Johanna Flinck Kirjoittamiani artikkeleita
  Misiu & Unssi, Kuvat: Sari Eskelinen |
|
|
