AGILITY - LAJI JOKA VIE MENNESSÄÄN
Teksti: Johanna Flinck (2008)


[Yleistä] [Agility & corgi] [Harjoittelusta] [Lihaskunto]
[Minun harrastus] [Meidän harrastus] [Mietteitäni] [Videoita]

Yleistä agilitystä

Unssi agilityn SM-kisoissa 2007Agility on vauhdikas, kaikille roduille avoin koiraurheilulaji, jossa sekä koira että ohjaaja viihtyvät. Agility tuli suomeen 1980-luvun puolivälin jälkeen ja on vuosi vuodelta lisännyt suosiotaan niin harrastuksena kuin kilpaurheilunakin.

Agility parantaa koiran ja ohjaajan välistä kommunikointia. Nopeasti vaihtuvissa tilanteissa koiralta edellytetään kuuliaisuutta ja ohjaajalta kykyä lukea koiraansa. Huippuunsa viety suoritus on saumatonta yhteistyötä, melkein kuin koira lukisi ohjaajansa ajatuksia ja päinvastoin. Siinä on jotain taianomaista.

Agilitykisoissa koira suorittaa vapaana ohjaajansa kanssa noin 20 esteen radan, joka koostuu erilaisista hyppy- ja kiipeilyesteistä sekä tunneleista ja pujottelusta. Rata tulee suorittaa tietyn ajan puitteissa ja tuon ihanneajan ylittyminen tietää virhepisteitä. Virhepisteitä tulee myös esteiden väärästä suorittamistavasta ja koiraan koskemisesta. Radan väärin suorittaminen tietää hylkäämistä.

Corgit kilpailevat miniluokassa, joka on tarkoitettu alle 35 cm korkeille koirille. Muita luokkia ovat medit ja maksit. Tasoluokkia on kolmea erilaista. Kaikki aloittavat luokasta 1 ja nousevat menestyksen myötä kakkosluokan kautta kolmosluokkaan, jota kutsutaan myös lajin kuninkuusluokaksi.

Agilityn kattojärjestönä toimii Suomen Agilityliitto. Nykyään kaikilla kilpailuihin osallistuvilla tulee olla kilpailulisenssi. Myös moni koirakerho edellyttää harrastajiltaan vähintään harrastajalisenssiä. Lisenssin myötä harrastajat saavat itselleen urheilijavakuutuksen lajiharjoittelussa tapahtuvien tapaturmien varalta, mutta koiran mahdollisia vammoja se ei korvaa.

[sivun alkuun]

Agility & welsh corgi

Pinja corgien agilityleirillä 2007Harrastuksena laji sopii kaikille riippumatta koiran tai ohjaajan iästä. Kukin voi muokata estevalikoiman ja suoritusvauhdin omalle koiralle sopivaksi. Kilpaileminen ei saisi olla se ainoa motivii harrastuksen aloittamiseksi. Hyvän alun saa, jos kokeilee asenteella "voisi olla mukavaa yhteistä tekemistä". Jos sitten alkaa tuntua, että kilpailutkin kiinnostaisivat, ei corgi nyt mikään harvinaisuus agilitykisoissa ole. 

Henkilö, joka haluaa tähdätä lajissa huipulle, ei välttämättä valitse rodukseen welsh corgia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö oikean koiran ja oikean ohjaajan kohdatessa siihenkin olisi mahdollisuus. Huipputasolla agilityssä tarvittavat corgin ulkoiset ominaisuudet eivät välttämättä kohtaa tämän hetkistä vallalla olevaa näyttelykehäihannetta, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä etteikö agilitykoiran tulisi olla terverakenteinen. Päinvastoin! Kilpaurheiluna agility asettaa koiran anatomiselle tasapainolle, luonneominaisuuksille ja terveydelle suuren haasteen. Huipulle tähtääminen vaatii sekä koiralta että ohjaajalta erittäin hyvää fysiikkaa, nopeutta, notkeutta ja keskittymiskykyä. Harjoitustunteja ei silloin lasketa!

[sivun alkuun]

Harjoittelu

Nata harjoittelee rengasta

Agilityharjoittelu tulee ehdottomasti aloittaa asiantuntevan koulutusohjaajan valvonnassa. Helpointa se on jos osallistuu agilityn alkeiskurssille, joista voi tiedustella oman alueen koirayhdistyksiltä.

Corgi on hitaasti kehittyvä rotu niin luustoltaan kuin lihaksistoltaankin. Sen vuoksi tulisi välttää korkeita hyppyjä ja lukuisia kiipeilyesteiden toistoja, kunnes koira alkaa lähennellä aikuisikää (noin 1,5 - 2 vuotta).  Agility ei ole korkeushyppykisa ja liian nuoren koiran rikkoo turhan helposti. Ehtii sitä sitten myöhemminkin treeniä rankentaa!

Yleensä corgit ovat aloittelijakurssien "kauhuja" positiivisessa mielessä. Pelko on niille aika tuntematon käsite kun uutta estettä opetetaan. Puomi, A-este ja putket menevät yleensä kertanäyttämisellä perille. Ei kuitenkaan kannata uskoa, että koira osaa sen esteen heti. Totuttelusta säästyvä aika kannattaakin käyttää esteiden tarkkaan ja oikeaan suorittamiseen. Muiden alkeiskurssilaisten silmissä corgisti voi tuntua valehtelijalta: "Tuon on pakko ollut treenata aikaisemminkin..."

[sivun alkuun]

Kunnossa on oltava, molempien!


Jola ja Pia agilityn SM-joukkuekisassa 2007

Kyllä, corgit ovat korkeuttaan pidempiä koiria! Se ei kuitenkaan tarkoita niiden olevan sopimattomia työskentelyyn, onhan ne karjankin parissa joutuneet tekemisiin melkoisten pikaliikkeiden ja ruumiillisen rasituksen kanssa. Ero vain on nyt siinä, että nämä maatilojen muinaiset karjakoirat ovat tottuneet liikkumaan ja touhuamaan aamusta iltaan. Osa liikunnasta on ollut omaehtoista paikanvaihtelua ja osa karjapaimenen apuna tehtävää työtä. Liikuntaa on kuitenkin tullut ja varmasti monipuolisesti ja siitä saatu lihaksisto on suojannut koiran tukirakennetta kolhuilta.

Agilitykoirakin tarvitsee lihaksia ja notkeutta. Näitä saa parhaiten mahdollisimman monipuolisella liikunnalla hihnassa, vapaana, uittaen jne. Usein ne kunnolliset alku- ja loppuverryttelyt pääsevät unohtumaan (myös ohjaajilta) ja koira kipeyttää itsensä aivan turhan takia. Kukaan urheilija ei aloita suoritustaan autossa makoilemalla ja mene suorituksen jälkeen välittömästi nukkumaan. Myös corgeille niin tutut paino-ongelmat tulee laittaa kuriin ennen vaativampia agilityharjoituksia!

Ylihuolehtivaista ei myöskään ole käyttää koiraansa lihashuoltoon erikoistuneilla ammattilaisilla. Koirahierojien ja -fysioterapeuttien ammattikunta alkaa jo kattaa koko Suomen. Tarkka kuitenkin kannattaa olla, että koiraasi hoitavalla on muukin koulutus tehtäväänsä kuin itse keksitty kutsumus ja kirjastosta lainattu oppikirja.

[sivun alkuun]

Minun tie lajin pariin


Misiun kanssa AGI-rodussa 2007

Agility on ollut minulle hyvin läheinen harrastus jo loppuvuodesta 1988, jolloin Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin ensimmäiset agilityesteet kasattiin Raaheen ja paikkakunnan silloinen agilityguru Pertti "Jakimatic" Jaakkonen esitteli lajia belgillään. Sitähän täytyi kokeilla ja sillä ei ollut merkitystä, että koirana oli venäjänajokoira tai naapurista lainattu siperianhusky. Sillä venäläisellä vaihtoehdolla jopa kisasin ja se taitaa edelleen olla maailman ainoa agilityssä kilpaillut venäjänajokoira.

Lopullinen kipinä syttyi ensimmäisen cardini Nolan kanssa. Noelan ensimmäiset agility-kisa oli Kokkolassa kesällä 1992 ja vaikkei tuo startti menestystä tuonut, kisakärpänen puraisi ensimmäisen kerran. Tuolla puremalla kilpailtiin satunnaisesti paitsi Nolan, myös sen tyttärien Hildan, Jojon ja Tinkan sekä pojanpoika Pörrin kanssa. Noilla ”myrkyillä” aloitettiin myös vuosittaiset osallistumiset agirotutapahtumiin, joissa starttiviivalla on nähty myös Pörrin puolisisko Ringa ja sukulaispoika Esko.

Uusi, erityisen paha kilpailukärpäsen purema tapahtui corgien agilityleirillä toukokuussa 2006 ja siitä voi katsoa tämän nykyisen hullutuksen alkaneen. Liekö leirin aikaan juhlitulla Lordin euroviisuvoitolla ja sen mukanaan tuomalla huumalla osuutta asiaan? No olipa syy mikä tahansa, tuon leirin jälkeen innokkuus itsensä kehittämiseen, kilpailemiseen ja lajiin panostamiseen on ollut aikaisempia vuosia voimakkaampaa ja mikäpä siinä kun käsiin on sattunut lajin puolesta hyvin lupaavia koiria. Tällä hetkellä kilpailen Misiulla ja Ellalla 3-luokassa ja Femmalla 1-luokassa. Lisäksi ohjauksessani on belgianpaimenkoira malinois, multilahjakkuus Konna, jonka kanssa nousimme vuoden 2008 alkajaisiksi myös kolmosluokkaan.

Oulussa vuonna 1990 suoritetulta koulutusohjaajakurssilta alkoi polku koulutusohjaajana ja tuolla tiellä tarvon edelleen. Olen auttanut lajissa alulle kymmeniä koirakkoja ja tällä hetkellä koulutan Raahen koirakerhon kilpailevien ryhmää yhdessä ystäväni Anne Sipolan kanssa. Treenaan itse pääasiassa Tupoksella Minna Jokisaaren valmennuksessa. Treenailustamme voit lukea nettipäiväkirjaa blogistani.

[sivun alkuun]

Meidän yhteinen harrastus


ALO-joukkueiden voittaja Torniossa 2005

Olen hyvin ylpeä siitä, että niin moni kasvateistamme on löytänyt agilityn iloisen maailman. Alkeiskurssin käyneitä on useita. Agirodussa on meiltä ollut aina runsaslukuinen edustus ja virallisissa kisoissakin startanneita on hieno listaus. Menestystäkin olemme saavuttaneet yhdessä ja yksin. Olemme viiden perättäisen vuoden aikana osallistuneet AGIrotu-tapahtumaan ja kolmesti olleet palkintopallilla aloittelevien joukkuekisassa. Hyvä me! Yksilötasolla yksi ylitse muiden on tusinapentueestamme jo pienenä aktiivisuudellaan ja itsevarmuudellaan erottunut Unssi, joka toivottavasti vuoden 2008 aikana kruunataan rodun kolmanneksi agilityvalioksi. Myös tottelevaisuusvalio Jola on jo avannut valioitumisputkensa.

Tässä listausta virallisissa kisoissa startanneista Big-Wood’s -cardeista

  • Unssi (BW Tiny Chinook) & Pasi Röyttä & Minna Karjalainen, mini-3
  • Femma (BW Fool’n Ideal) & Johanna Flinck, mini-3
  • Jola (BW Yolana) & Pia Alatorvinen, mini-3
  • Piuku (BW Sunflower) & Helena Nissilä, mini-3
  • Rulla (BW Kiwi Durra) & Ulpu Kultala, mini-2
  • Hilda (BW Jolly Juno) & Riikka Koistinen & Johanna Flinck, mini-2
  • Nio (BW Fool Isleen) & Suvi Sakko, mini-1
  • Veltto (BW Dziki Gucio) & Johanna Flinck mini-1
  • Giga (BW Dziga Gwiazda) & Hanna Sillanpää, mini-1
  • Vilma (BW Yalina) & Roi Määttä, mini-1
  • Hippi (BW Tiny Titus) & Heli Arstio / Vellu Pirilä, mini-1
  • Hilla (BW Tiny Chiwacca) & Heli Arstio, mini-1
  • Juppi (BW Wayman) & Vellu Pirilä, mini-1
  • Suru (BW X-wart Xuru) & Riikka Koistinen, mini-1
  • Roki (BW Roger The Jolly) & Johanna Jukola, mini-1
  • Maya (BW Omaia) & Anne Sipola, mini-1
  • Onni (BW Tiny Cupid) & Hanna Hummer, mini-1
  • Trina (BW Dorodna Celinka) & Heini Fingerroos, mini-1
  • Masaj (BW Tiny Checkmate) & Aneta Trzcińska, Puola
  • Jojo (BW Jolly Jojo) & Johanna Flinck, mini-1
  • Tinka (BW Qinai Quatincka) & Johanna Flinck, mini-1
  • Pörri (BW Warrigal) & Johanna Flinck, mini-1
  • Esko (BW Kiwi Dj) & Johanna Flinck, mini-1

Omistuksessamme / osaomistuksessamme olevat kisoissa startanneet

  • Misiu (Tiramisu-Lisiura Controversia) & Johanna Flinck, mini-3
  • Ella (Kilvroch My Romance) & Johanna Flinck, mini-3
  • Nata (Big-Wood’s Natalie Wood) & Tarja Mulari, mini-2
  • Nola (Cesrose Noela) & Johanna Flinck, mini-2

Agirodussa olleet, joilla ei ole virallisia startteja

  • Oiva (BW Fool'n Cool) & Seija Kaijanen
  • Ringa (BW Tirion) & Johanna Flinck

Tällä hetkellä agilityä treenaavia ovat ainakin myös Tantta (BW Blueberry), Pinja (BW Bilberry) ja Unto (BW Kiwi Inchworm) sekä nuoret sisarukset Tärppä (BW My Woozle), Alma (BW My Wizzle) & Woody (BW My Woodchuck).

[sivun alkuun]

Omia mietteitäni agilitystä ja corgeista, yhdessä ja erikseen


Pörri AGIrodussa 2004 (kuva Sini Lindroos)

Agilityssä koirakko ei ole koskaan valmis. Aina on jotain hiottavaa ja parannettavaa ja lajin vaatima kokonaisvaltaisuus kiehtoo. Jos haluaa edistyä, ei kerta viikkoon treenaamalla kyllä edisty sellaisella vauhdilla kuin corgien kapasiteetti voisi mahdollistaa. Mikäli lajiin haluaa panostaa, huomaa kyllä nopeasti, että suurin hidaste koiran uralla on ohjaaja itse. Laji vaatiikin paljon peiliin katsomista ja itsekritiikin opettelu on kiehtova laji. Harvoin koira on se virheitä tekevä osapuoli, vaan virheet johtuvat ohjaajan epäloogisuudesta, myöhästyneestä tilannetajusta tai siitä, ettei koira loppujen lopuksi osaakaan annettua tehtävää.

Monet ovat sitä mieltä, ettei laji sovi corgeille niiden pitkäselkäisyyden vuoksi. Ei varmasti sovikaan, mikäli koira on anatomisilta ominaisuuksiltaan niin pitkä, ettei se vastaa enää mielikuvaa normaalista koirasta, jolla on vain lyhyemmän sorttiset raajat. Sellainenhan ideaali-corgin tulisi olla, tai näin ainakin itse olen antanut itselleni kertoa. Agility ei myöskään sovi corgille, joka ei ole fyysisesti kunnossa, mutta siinä tilanteessa se ei sovi millekään koiralle rotuun tai roduttomuuteen katsomatta.

Koen, että agilityn tuomat ruumiilliset ja osin henkisetkin haasteet vastaavat jossain määrin niitä tehtäviä, mitä corgi on Walesin karuissa, kivisissä ja vuoristoisissa maisemissa tehnyt karjaa kuljetellessaan ja potkuja väistellessään. Kropan hallinta ja tasapaino on ollut hyvin tärkeää työskentelevälle koiralle. On harmillista, jos rotu on modernisoituessaan menettämässä näitä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat ketteryyden, kestävyyden ja henkisen vahvuuden. Vielä harmillisempaa on, jos rodun kasvattajat isoin joukoin toteavat tämän käyttökelpoisuuden menetetyksi kieltämällä agilityn harrastamisen kasvateiltaan. Haluankin omilla valinnoillani ja esimerkillä taistella tuota uhkakuvaa vastaan samalla kun itse nautin tästä harrastuksesta joka solullani. Agility on meidän juttu!

[sivun alkuun]

Muutama kisavideo


Misiu Oulun Koirakerhon kisoissa helmikuussa 2008


AGIrodun ALO-joukkueemme 2007: Trina, Misiu, Giga ja Ella


Ellan viimeinen rata 1-luokassa. Tuloksena luokkavoitto ja siirto kakkosluokkaan.


Jolan virheettömät radat Ylivieskassa 2007


Femman ihkaensimmäiset kisat lokakuussa 2007

Lisää agilityvideoita löydät YouTubesta

[sivun alkuun]