Welsh corgi cardigan on keskikokoinen, säkäkorkeuteensa (n. 30 cm) näden vahva ja voimakas koira. Historia maatalon karjakoirana ja jokapaikan höylänä edellytti siltä sekä henkistä että fyysistä kestävyyttä, älykkyyttä ja oma-aloitteisuutta. Näiden ominaisuuksien tulisi olla nykypäivänkin cardilla voimissaan.
Cardigan on hyvin uskollinen omalle perheelleen. Vieraista se ei tervehtimisrituaalien jälkeen välttämättä välitä – tai välittää, jos se hyötyy tilanteesta jotenkin itse. Tämän persoonallisen rodun ego on korkealla ja se vaatiikin johdonmukaisen kotikasvatuksen. Siitä suloisesta pentupallerosta kasvaa vuodessa tomera murkkuikäinen, jolle jo kasvuvaiheessa tulee olla selvät rajat ja paljon rakkautta. Tuohon kauteen kannattaa panostaa. Cardigan antaa sen kyllä takaisin korkojen kanssa – joko hyvässä tai pahassa. Ensimmäisen vuoden aikana luodaan todella paljon pohjaa myöhemmälle yhteiselämälle.
Liikunnallisena rotuna cardigan pitää toiminnasta, jossa se saa käyttää kroppaansa ja älyään. Toiset ovat löytäneet tiensä järjestäytyneen koiraharrastuksen pariin (tottelevaisuuskokeet, agility, pelastuskoiratoiminta) ja toiset tyytyvät puuhailemaan arjen askareissa. Cardille on aivan sama ollaanko sitä treenikentällä vai perheen kanssa sienimetsällä, kunhan ollaan ja tehdään asioita. Cardigan tarvitsee työtä, piste!
Kaksinkertainen karvapeite vaihtuu noin pari kertaa vuodessa. Rodunharrastajat sanovatkin leikillään, että ensimmäinen alkaa keväällä ja loppuu syksyyn ja toinen alkaa syksyllä ja loppuu kevääseen. Noh, ehkei nyt ihan näin, mutta karvanlähtöaikoina kampa ja karsta ovat hyödyllisiä jos ei itse halua kulkea karvaisissa verkkareissa. Jos haluat karvaamattoman koiran – älä laita corgia.
Cardiganit ovat yleensä melko pitkäikäisiä ja välttyneet (ainakin vielä toistaiseksi) vakavasti henkeä uhkaavilta perinnöllisiltä sairauksilta. Muutama sairaus tulee kuitenkin ehdottomasti nostaa tapetille.
Kondrodystrofinen rakenne (lyhytraajaisuus) altistaa selän välilevyjen muutoksille ja nämä voivat aiheuttaa selkäongelmia – tai olla aiheuttamatta. Jokainen kalkkeutunut välilevy ei välttämättä oireile koskaan vaikka niitä olisi paljonkin tai sitten sen ainokaisen kalkkeuman viereinen väli pettää. Tämä selkäasia puhuttaa rodunharrastajia paljon – toisia avoimesti, toisia vain eläinlääkärissä suljetuin ovin. Itse kuulun tuohon ensiksi mainittuun joukkoon. Yhdyn täysin kynologi J.A.U. Yrjölän sanoihin “täydellisiä koiria on vain valehtelijoilla”.
Lyhytraajaisuus tuo mukanaan myös toisen aika ajankohtaisen terveysasian, eturaajojen kasvuhäiriöt. Lyhytraajaisuus on jo sinällään nk. kasvuhäiriö, jossa kyynär- ja värttinäluu kasvavat hiven eri tahtia. Tämä muodostaa rotutyypilliset eturaajat, jotka mukailevat koiran rintakehää (kts. kuva). Normaali kasvu voi kuitenkin häiriintyä tapaturman tai liian nopean kasvun vuoksi ja aiheuttaa kipuja. Aika usein röntgenkuvissa todetaan inkongruenssia, eli kyynärniveltä muodostavien luiden huonoa yhteensopivuutta, “porrastumaa”. Lievemmissä tapauksissa selvitään levolla ja kipulääkkeillä, vaikeammissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan leikkaushoitoon. Selvittämättä on, onko pentuontumisilla yhteyttä myöhemmällä iällä diagnosoituihin kyynärnivelmuutoksiin, mutta omat kokemukseni ovat ainakin tätä teoriaa puoltavia.
Muita mainitsemisenarvoisia asioita ovat lonkkanivelen kasvuhäiriöt ja silmäsairaudet. Silmäsairauksia (mm. kaihi ja verkkokalvon rappeuma PRA) vastustetaan säännöllisillä silmätarkastuksilla. PRA:n osalta on lisäksi kehitetty geenitesti, jolla voidaan määrittää tarkoin sairautta perimässään kantavat. Lonkkanivelten tutkimustulokset eivät ole mairittelevia ja koko rodun keskiarvotulos onkin Suomessa jotain lievän kasvuhäiriön (C) ja keskivaikean dysplasian (D) väliltä. Huojentavaa kuitenkin on se, että aika harva D-lonkkainenkaan elämänsä aikana oirehtii lonkkiaan ainakaan merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö tätä asiaa tulisi ottaa vakavasti. Jalostukselliset keinot ovat kuitenkin niin monimutkaisia, että siihen ei kyetä yhdessä, kahdessa tai kolmessa koirasukupolvessa ilman, että rotu populaatiotasolla kärsii. Jalostukseen kun on käytettävä niitä muitakin kuin muutamia A-lonkkaisia. Tutkiminen toki maksaa, mutta antaa arvokasta tietoa.
Welsh corgit liittyivät vuoden 2013 alusta PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma). Jatkossa pentueen rekisteröimisen ehtona on, että vanhemmilla on astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto (voimassa aina 24 kk) ja viralliset röntgentutkimuslausunnot lonkka- ja kyynärnivelistä. Aiemmin jalostukseen käytettävien koirien terveystutkimukset olivat vapaaehtoisia.
Jos vielä olet kiinnostunut tästä pienestä-SUURESTA älyn aidosta jättiläisestä, suosittelen, että tutustut sivun laidassa oleviin linkkeihin ja vaikkapa vielä alla listattuihin kirjoittamiini artikkeleihin. Jos vieläkin olet sitä mieltä, että kiinnostaa, tervetuloa tutustumaan rotuun tosielämässäkin.
Pattijoella 9.4.2009
Johanna Flinck
Kirjoittamiani artikkeleita
- Millainen otus on Welsh corgi? (2008)
– rotukuvaus luonteesta, terveydentilasta jne. Huom! Artikkeli on kirjoitettu aikana, jolloin jalostukseen käytettäviltä corgeilta ei edellytetty virallisia terveystarkastuksia. Nykyisin jalostukseen käytettäviltä koirilta on tutkittava virallisesti silmät, lonkat ja kyynärnivelet. - Agility – laji joka vie mennessään (2008)
– agilityä welsh corgilla? - Agility for Cardigans (2008)
– Cardi Commentary International, pdf-tiedosto