Nola

• Suomen muotovalio / Fin Ch
• Vuoden veteraani 1997 & 2000 / Top Winning veteran 1997 & 2000
• Erikoisnäyttelyn ROP-veteraani 2003 / BOB-veteran in FWCC’s nat. specialty 2003
• Useita BIS-veteraani -sijoituksia / several placements in BIS-veteran finals
• BIS1 jälkeläisryhmä Pietarsaaren kaikkien rotujen näyttelyssä 2002 / BIS1 progeny group in all breed show
• VARA-CACIB Euroopanvoittajanäyttelystä 1991 / Res-CACIB from European Winner 1991
• Agilityn 2-luokkaan siirtyi 10,5 vuotiaana / Won her agility CAC at age of 10,5 years
• Toko ALO / Novice level in obedience

Täydellistä muistoa ei voi sanoin kuvata

Nola oli nuoren tytön haaveen toteutuminen. Koira joka pelännyt mitään eikä ketään, salli kaikki tehdyt koulutusvirheet tulematta kuitenkaan ongelmakoiraksi ja silti yritti aina parhaimpansa –  enemmänkin, niin hyvässä kuin pahassakin. Sen edessä olivat ojennuksessa paitsi nautakarja, naapurin huskyt kuin kylän mopojengikin ja sen tapa toimia oli nyt ja heti eikä sekuntiakaan myöhemmin. Nolan suurin vika oli syntyä aikakaudelle, jolloin koulutuskentille raahattiin kassillinen makkaraa ja opetettiin temppuja tottelemisen sijasta. Haasteellinen koira jonka kaltaisen haluaisi vielä uudelleen omistaa ja kouluttaa.

Nolan kanssa kilpailtiin ennen kaikkea agilityssä. Se rakasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja senpä vuoksi kisatilanteissa tapahtuikin yhtä sun toista tulosten valossa ei niin menestyksellistä. Vasta vanhemmilla vuosilla treenaus- ja ohjaustaitojen kehityttyä moderninpaan suuntaan, Nola sai tarvittavat nollansa ja siirtyi kakkosluokkaan 10,5 vuoden iässä.

Nola kilpaili myös TOKO:ssa ja harrasti hakua. Koiranäyttelyissä se kävi noin 100 näyttelyn verran, mutta tulee muistaa, että noita “aktiivivuosia” sillä oli 14. Vierivä kivi ei ehtinyt sammaloitua ja hautautua eläkkeelle.

Muori oli terveyden perikuva aina viimeisiin päiviinsä saakka. Niinpä sen sairastuttua oli vain yksi ja ainoa oikea päätös. Nola ei ollut koskaan sairastanut, sen ei tarvitsisi tehdä sitä nytkään. Melkein 15-vuotiaana oli meidän aika tehdä Nolalle viimeinen arvokas palvelus. Sen se oli todellakin ansainnut.

… and i’ll remember you, the things that we used to do…

Nola was a dream come true for young Johanna. She was strong enough to handle all training mistakes and methods which Johanna tried to do. Nola was always ready to try with Johanna or totally alone – in good and bad.

Nola was speedy agility dog. To be true, too speedy for those years and information about agility training and handling. Some years later Nola’s and Johanna’s agility skills took a long step forward and Nola won her agility CAC and ticket to the level2 at age of 10+ years by winning their class with speedy, faultless round. What a veteran!

Nola was a good brood bitch. She didn’t produce quantity but definitely quality. She is mother to 6 puppies (1992 & 1995) and four of them have finished their championships. Three of her puppies have took part to agility trials.

At the moment, Nola is behind of almost all Big-Wood’s breeding. Our main purpose is to breed as healthy, long lived, strong nerved & active cardigans than Nola was! These kind of dogs may not be the easiest ones but who says that cardigan must be easy dog who don’t need activity?